Oppimiskäsitykset

Nykyään ajatellaan olevan 4 pääkäsitystä siitä, miten ihminen oppii: behavioristinen, kognitiivinen, konstruktivistinen sekä humanistinen eli kokemuksellinen oppimiskäsitys.

Behavioristisessa oppimiskäsityksessä pohjalla on mekanistinen ihmiskäsitys. Sen mukaan ihminen on passiivinen valmiin tiedon vastaanottaja ja siihen reagoija. Tiedonkäsitys on positivistinen, jolloin havainnoitsija (oppilas) sekä havainnoitava ilmiö (opittava asia) ovat erillään toisistaan. Tieto on siis oppilaan ulkopuolella, aistihavaintoihin perustuvaa ja jollakin tavalla mitattavissa. (02.04.2013 http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/files/2010/06/oppimiskasitykset_teoria.jpg ) Musiikinopetuksessa mitattavuus voisi jokapäiväisissä soittotunneissa olla sitä, miten pitkälle oppilas pääsee kappaleessa ilman virheitä. Oppiminen nähdään tiedon siirtämisenä sellaisenaan oppijan päähän. Oppilas on 'tabula rasa', tyhjä taulu johon istutetaan tietoja pala kerrallaan Oppilaan omille ajatuksille jää hyvin vähän, jos lainkaan, tilaa. Ihminen rinnastetaan eläimiin ja toimitaan usein kuten koiran koulutuksessa: suoraviivaisesti, pienissä palasissa palkiten toivottua käytöstä ja joko rangaisten huonosta tai sivuuttaen sen nopeasti huomioimatta.


Behaviorististä oppimiskäsitystä kannattava opettaja rakentaa opetuksen siten, että ensin opettaja määrittelee opetukselle tavoitteet. Ne voivat musiikinopetuksessa olla sekä pitkän että lyhyen aikavälin tavoitteita. Oppitunnille tavoitteet voivat olla jonkun kappaleen soittaminen alusta loppuun ilman virheitä. Pidemmälle aikavälille tavoitteeksi voidaan antaa vaikka tasosuorituksen (ent. kurssitutkinto) suorittaminen tietyllä arvosanalla. 

Toisessa vaiheessa opittava asia pilkotaan pieniin palasiin. Kappaleessa se voi olla jopa ääni kerrallaan soittoa.

 Kolmas vaihe on käyttäytymisen vahvistajien etsintä ja määrittely. Toisin sanoen etsitään toimiva rangaistus ja palkkio. 


Neljännessä vaiheessa opetus toteutetaan vaihe vaiheelta pieniä palasia kooten. Kun oppilas soittaa väärin, palataan edelliseen vaiheeseen (tai annetaan muu rangaistus). Kun oppilas soittaa oikein, annetaan palkkio. Se voi olla se, että kappaletta jatketaan tai tarra vihkon kulmaan. 

Viides vaihe on tulosten arviointi. Voidaan vaikka katsoa, miten pitkälle ollaan tunnilla päästy ilman virheitä. Tulokset on jollakin tapaa mitattavissa ja määriteltävissä tarkasti.

Behavioristisessa oppimiskäsityksessä oppiminen on opettajakeskeistä, tehtävänä on oppilaan käytöksen muuttaminen. Vastuu oppimisesta on opettajalla tai oppilaitoksella. 

Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä ihmisen oma ajattelu on pääasia, oppiminen nähdään aktiivisena tiedon prosessointina. Ihmiskäsitys kognitiivisessa oppimiskäsityksessä on humanistinen, eli oppija on aktiivinen tiedon hankkija, arvioija ja käsittelijä, sekä omien tietorakenteidensa jäsentäjä. Oppija ei siis jää laakereilleen lepäämään ja odota että joku istuttaa tiedot häneen, vaan aktiivisesti jäsentää tietoja aivoissaan. Tähän liittyy konstruktivistinen tiedonkäsitys jossa havaitsija (oppija) ja havainnoitava asia (opittava asia) ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Havaitsija luo itse omia tietorakenteitaan ja näiden rakentaminen on kriittistä, tulkinnallista ja soveltavaa. (02.04.2013 http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/files/2010/06/oppimiskasitykset_teoria.jpg)
Tunteet ja muu ympäristö nähdään toissijaisena oppimisprosessissa. Oppiminen lähtee sisäisestä, tiedollisesta ristiriidasta. Oppija pyrkii ratkaisemaan ristiriidan joko luomalla uutta tietoa (assimilaatio) tai järjestämällä vanhan tiedon uudella tavalla. Tuloksena syntyy ajatuksia ja selittäviä periaatteita joista muodostuu sisäisiä toiminta- ja tietomalleja eli skeemoja.
Kognitiivisessa oppimisessa tärkeänä pidetään myös metakognitiivisten taitojen kehittämistä. Eli oppilas tulee tietoiseksi omasta oppimiskyvystään ja tiedonkäsittelytaidoistaan. (02.04.2013: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/kognitiivinen-oppimiskasitys/ )

Opettaja tukee oppimisprosesseja omilla opetusprosesseilla.  Opettajan toiminta vaikuttaa oppijan opiskelun järkevään vaiheistukseen , sen että he kykenevät tekemään vaiheet järkevästi. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä opetukselle voidaan antaa kahdeksan opetuksellista tehtävää. 

Engeströmin täydellisen oppimisprosessin mallissa ensimmäinen kohta on motivoituminen. Tiedollinen ristiriita on herännyt ja oppilas haluaa tietää, miksi. Opettajan tehtävä tällöin on valmistaminen uuteen ja motivointi. Opettajan tehtävä on herättää oppijoissa ristiriitoja, ongelmia tietorakenteissa jotta oppija motivoituisi. Hän voi vaikka soittaa jonkin kappaleen jossa uutta taitoa pidetään aktiivisesti esillä.

Toinen kohta on orientoituminen, eli oppilas luo kokonaiskuvan omasta tietopohjastaan. Orientointi kulkee myös käsi kädessä täydellisen oppimisen mallin mukana opettajan opetuksellisissa tehtävissä. Opettajan tehtävä on yhdessä oppilaan kanssa selvittää oppilaan pohjatiedot , esimerkiksi muistella yhdessä oppilaan kanssa, mitä asiasta oltiinkaan aiemmin opittu.Opettajan tehtävänä on myös uuden tiedon välittäminen.  
Kolmas vaihe Engeströmin oppimismallissa on sisäistäminen. Oppija suhteuttaa uutta tietoa aikaisempaan, tulkitsee ja sulattaa uudet ja aikaisemmat tiedot uudeksi malliksi. Tässä vaiheessa opettaja ohjaa uuden tiedon kertaamiseen.  Systematisointi kuuluu tuohon kertaamiseen mielestäni aika vahvasti, juurikin siihen opettajan kanssa käytävään keskusteluun aiheesta. Eli opetettu asia selvennetään oppilaalle oppilaan kanssa. Kuudes vaihe opettajan ohjeissa onkin harjoitus eli opettaja antaa oppilaalle harjoituksia opitun asian syventämiseksi. Ulkoistamisessa, oppija soveltaa oppimaansa tietoa uudessa ympäristössä. Se on Engeströmin mallin neljäs vaihe.  Viides vaihe oppilaalla onkin arviointi. Oppija tutkailee kriittisesti itse miettimänsä toiminta- ja selitysmallin oikeellisuutta ja todenmukaisuutta.  Kuudes vaihe on kontrolli. Oppija tarkastelee omaa oppimistaan ja miettii, miten hän voisi sitä parantaa. Näin yksinkertaisessa asiassa kuin aseman opiskelu, ei välttämättä mitään parannettavaa ole, mutta jossain monimutkaisemmassa asiassa kontrollivaihe on hyvinkin tärkeä että oppija oppisi asioita yhä nopeammin ja energiatehokkaammin. Kontrollivaiheessa opettaja ohjaa oppijaa itsearviointiin. 

Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä oppiminen nähdään jatkuvana tiedon rakentamisena (konstruointi). Samoin kuin kognitiivisessa oppimisessa, ihmiskäsitys on humanistinen ja tiedonkäsitys konstruktivistinen. Ihminen, oppija on siis itse aktiivinen roolissaan oppijana. Konstruktivistisessa oppimisessa ajatellaan että itseohjautuvuus, minän kasvu sekä valmiudet itsereflektioon ovat opittavissa olevia taitoja

Oppija havainnoi, tutustuu, miettii ja rakentaa omaa tietokantaansa. Se on lähinnä laadullista muutosta oppijan mielen rakenteissa, eli skeemoissa (Mikko Anttila, Antti Juvonen: Kohti kolmannen vuosituhannen musiikkikasvatusta, Joensuun yliopisto 2002 s.156) , Metakognitiivisten taitojen kehittäminen on myös konstruktivistisessa oppimisessa tärkeää. Oppijasta halutaan itseohjautuva ja itsesäätelevä.
Tässä oppimiskäsityksessä ymmärtäminen on paljon tärkeämpää, kuin ulkoa osaaminen. Oppimisessa tärkeää on vuorovaikutus muiden kanssa.
Käytännön opetustyössä konstruktivistisen oppimisen mallin mukaan opetussuunnitelmaan merkataan vain keskeiset ideat ja tavoitteet. Opettajalla tärkein tehtävä on kysymyksien herättäminen oppilaassa sekä auttaminen tiedon rakentamiseen.
Opettaja järjestää opetustilanteet siten, että se herättää, tukee ja ohjaa oppijan aktiivista tavoitteiden asettamista ja oppimisprosessia. Arvioinnin tulee tietojen ja taitojen määrän lisäksi tarkastella oppimisen laadullisia tekijöitä, kuten tiedonhankinta- ja prosessointitaitoja. (M. Anttila, A. Juvonen 2002 s.156)
Tavoite on ymmärtämisessä: miksi soittaa, miten soittaa. Oppilas tulee saada heräämään tietoisuuteen esim. eri musiikkityylien eroista itse. Opettaja voi koota ryhmän (konstruktivismissa vuorovaikutus on tärkeä osa uusien tietorakenteiden rakentamista) jossa soitetaan jotain kappaletta. Oppilaat voivat olla eri tasoisia. 

Kokemuksellinen, eli humanistinen oppimiskäsitys pohjaa oppijan omiin kokemuksiin sekä itsereflektioon (omien kokemusten, ajatusten arviointi). Humanistisessa oppimiskäsityksessä ajatellaan, että itseohjautuvuus, minän kasvu ja valmiudet itsereflektioon ovat ihmisessä myötäsyntyisinä. Ihmiskuva on humanistinen ja tiedonkäsitys konstruktivistinen. Oppimiskäsityksen tukipilareita on oppijan oma motivaatio, vapaa tahto ja vastuu. Oppijalla on siis itse vastuu omasta oppimisestaan kokonaisuudessa. Tavoitteena on oppijan itsensä kehittäminen. Oppimisen apuna käytetään useita aistikanavia, oppimisen nähdään olevan oppijaa monipuolisesti koskettava ja aktivoiva toiminnallinen prosessi. Oppiminen nähdään jatkuvana tiedon syventämisenä, ymmärtämisenä ja oman tiedon rakentamisena.
Kolbin kokemuksellisen oppimisen mallissa oppiminen on kehä, joka tarvittaessa alkaa aina alusta:
1. Välitön, omakohtainen kokemus on oppimisen perusta. Opettaja voi lähteä kyselemällä aiheeseen liittyviä omia kokemuksia, tunteita, mielikuvia jne. Opeteltavaa asiaa voidaan pohjustaa jollakin elämyksellä, esimerkiksi konserttikäynnillä. 2. Kriittinen, pohdiskeleva havainnointi eli reflektio. Omaa kokemusta pohditaan: miksi se tuntui miltä tuntui, mitä kuuli, mitä näki? Opettajan ja muiden oppilaiden kanssa tapahtuva keskustelu tulkinnoista ja havainnoista avartaa omaa kokemusta ja käsitteellistää sitä.
3. Abstraktissa käsitteellistämisvaiheessa muokataan ajattelun kautta vanhoja skeemoja ja luodaan uusia. Asiasta haetaan teoreettista tietoa.
4. Aktiivinen, kokeilevan toiminnan vaihe.  Tässä vaiheessa tieto testataan käytännössä.